Niin mitä ne ovat...

Eräänä syksy iltana alkoi hiippailla pientä ja isoa porukkaa pihassa. Pienet olivat vikkeliä ja mennä vilistivät piiloon,tai välillä jäivät ihmettelemään kauemmaksi. Eihän eläinten ystävä voi pieniä ilman ruokaa ja juomaa jättää. No tuumasta toimeen ja murua syötäväksi. Vielä lämmintä maitoa lisäksi jotta tulee lämmin olo.

Pienet alkuasukkaat kasvoivat ja varttuivat reippaasti. Kevät talvella sitten yksi kerrallaan joutuivat kummaan häkkiin,samoin äitinsä. Ei mitään vaarallista,käytimme vain lääkärissä jotta alkuasukkaita ei ilmaantuisi lisää. Nyt on mennyt monta vuotta ja alivuokralais alkuasukkaaat ilmestyvät syksyisin ja kylmien ilmojen tullen taas asustelemaan. Tietävät kyllä mistä talosta ruokaa ja suojaa saapi. Onhan myöskin hyvä lämpimissä oljissa nukkua pakkaselta suojassa. Ovat oppineet myös että kuka heitä ruokkii,joten hoitaja saa vähän silittää myös joskus.

Kun menee navettamme vintille niin heti tietää että asukkaat ovat paikalla,kova selitys ja juttelu tulee heti hoitajalle. Valitettavasti porukka on harventunut,en tiedä syytä. Nykyään meillä asuu enää kaksi vakituista alkuasukasta.

Tässä ovat meidän karvaiset alkuasukkaat. Äityli joka on valkovoittoine kirjava ja tytär Tuisku joka on neulottukuvioinen. Kuva on valitettavasti aika rakeinen, kun on otettu illanhämyssä...

Virkkaus tilkuissa olen edistynyt vähän,olen tehnyt tiikerin vaanimassa.