Roxanna 1.9.1995-10.4.2008

Hän oli vain lainaa,laina kesti hetken . Nyt kahdentoista vuoden hetki tuntuu lyhyeltä. Sain hetkeksi ystävyyden,karvaiset korvat,pehmoisen turkin ja heiluvan hännän. Nyt hän on poissa,toivon että annoin tarpeeksi ystävyyttä,hyvän elämän ja elämän lopun. Muistoissa ja kuvissa Roxanna on aina.

Aikaa on jo kulunut kolmatta vikkoa,vielä on kova ikävä. Kovasti kaipaan hänen tassujensa rapinaa ja kielen nuolaisua. Jotenkin olen ollut ihan siipi maassa,myöskin toinen koirani on ollut apeana.Joten ei ole oikein blogin kirjoitus inspiroinut,nyt alkaa jo vähän piristyä. Etenkin kun aurinko on ilmestynyt taivaalle iloisena ja lämpöisenä.